Itsearviointia

Kun aloitimme kirjoittamaan blogia olimme innoissamme. Oli hauska kokeilla kirjoittaa blogia tällaisella tavalla. Sara olikin kirjoittanut blogia kyllä ennekin.

Vaikein tehtävä oli Tove Janssonin elämästä kertominen, koska se piti kertoa kuolemasta syntymään ja eri aikamuodossa. Se teki tehtävästä hieman haastavamman. Tämä tehtävä oli kuitenkin mielenkiintoinen.

 Helpoin tehtävä oli luovan kirjoittamisen tehtävä, koska siinä sai aika vapaasti kirjoittaa mitä halusi. Välillä joissakin tehtävissä ohjeita oli vaikeaa ymmärtää.

Tehtävästä oppi kirjoittamaan paremmin blogia ja tekemään yhteistyötä.

Opimme, että kirjoitustyylejä on monia. Blogin ulkoasu onnistui mielestämme hyvin. Postauksissa on kuvia ja kivan värinen teksti. Postaukset ovat myös mielestämme persoonallisia.

Blogille ehdotamme numeroksi 18 eli kummallekin 9.

- Sara ja Annika

Saran lukupäiväkirja


19.11.2015
Aloitin kirjan Muumipapan urotyöt lukemisen pari päivää sitten. Lukeminen on edistynyt hyvin ja kirja on aika kiva. Kirjassa käsitellään muumipapan nuoruusvuosia ja henkilöitä joihin hän on tutustunut. Muumipappa oli pienenä jätetty Hemuli-tädin löytölasten kodin portaille. Hän kasvoi siellä, mutta lähti melkein heti kirjan alussa seikkailemaan.

Muumipappa oli jätetty Hemuli-tädin
portaille.

23.11.2015
Muumipappa tutustuu Fredrikson nimiseen keksijään. Fredrikson haluaa näyttää muumipapalle jotain hienoa, jota he sitten menevät katsomaan. Sitten he tapaavat Fredriksonin ystävät Hosulin ja Juksun. Ystävykset ovat lähdössä Fredriksonin tekemällä Merenhuiske-laivalla seilaamaan merelle, mutta vesi on liian matalalla. He huijaavat drontti Edvardin istumaan jokeen, jonka seurauksena vesi nousee ja laiva pääsee matkaan. Kirja on minun mielestäni kokoajan parantunut, vaikka se olikin alunperinkin hyvä.

Fredrikson.

Drontti Edvard huijattiin istumaan kivikkoiseen jokeen.

25.11.2015
Ystävysjoukko kohtasi matkalla myrskyjä, muumipappa pelasti Hemulin- tädin, jonka tahmatassut sitten veivät. Ne eivät kuitenkaan tehneet hänelle pahaa. Lopulta he saapuivat satavuotisjuhliin Kuninkaan saarelle.
Kirjassa kerrottiin miten muumipappa tapasi muumimamman ja miten muumitalosta tuli sellainen kuin tulikin ja miten se päätyi juuri siihen kohtaan Muumilaaksoa. Kirjan juoni on edennyt hyvin.

Muumipappa pelasti Muumimamman merestä.

29.11.2015

Sain juuri luettua kirjan loppuun ja se päättyi mielestäni mielenkiintoisesti. Muumipappa kertoi muistelmansa Nipsulle, Nuuskamuikkkuselle ja muumipeikolle loppuun. Sen jälkeen joku koputti heidän oveensa ja kaikki ihmettelivät, että kuka niin myöhään tulee kylään. Sieltä saapui Muumipapan ystäviä jotka olivat seikkailleet muistelmissakin. Vierailijat oli Fredrikson, Nuuskamuikkusen ja Nipsun perheet, sekä Mymmeli lapsineen. Mymmelin lapsista erityisesti pikku Myy.

Tässä kuvassa Muumipapan ystävät ovat saapuneet vierailulle.

 
Annikan lukupäiväkirja


10. 11. 2015. 

Aloitin kirjan lukemisen kun olin kipeänä. Samalla kertaa luin suurimman osan tästä kirjasta, koska oli paljon aikaa.
 Olin pienempänä katsonut Vaarallisen juhannuksen televisiosta piirrettynä ja siksi oli hauska lukea se kirjana. Televisiosta näytettynä ei juuri ollenkaan kerrottu tarkasti tunteista eikä juuri muitakaan yksityiskohtia kovin tarkasti.

Kirjassa taas niitä kuvattiin tarkasti ja silloin voi mielessään kuvitella tapahtumat. Tietyllä tavalla se on hauskempaa kuin katsoa sama televisiosta. Silloin ei saa käyttää omaa mielikuvitusta.

11.11.2015. 

Mielestäni lukeminen sujui hyvin ja oli mukavaa kun pystyi lukemaan pidemmän pätkän kirjasta. Silloin pääsee paremmin tarinaan mukaan verrattuna siihen jos lukisi lyhyissä pätkissä.
Olen pitänyt kirjasta ja sitä on hauska ja mielenkiintoista lukea.

Kirjassa kerrotaan tällä hetkellä vuorotellen kolmen eri joukon tarinaa, ja niiden tapahtumien vaikutuksesta toisiinsa. Tarina ei silti ole ollenkaan sekava, niin kuin voisi aluksi ajatella. Kirjaa on myös mukava lukea, koska siinä ajatellaan asioita positiivisesti.  Esimerkiksi tästä sopii se, kun Muumipeikko joutuu erilleen vanhemmistaan. Silloin Muumimamma ja Muumipappa eivät suinkaan jää toimettomiksi, vaan he päättävät tehdä näytelmän ja levittää paljon mainoksia. Silloin Muumipeikko sekä Niiskuneiti löytäisivät takaisin heidän luokseen.

12.11.2015. 

 Ja niinhän siinä kävikin. Kuten kaikissa muissakin Muumi-kirjoissa, tässäkin oli onnellinen loppu. Perhe oli taas koossa ja kaikki olivat onnellisia.
 Mielestäni vaarallinen juhannus on yksi parhaimmista Muumi-kirjoista ja se onkin yksi Tove Janssonin suosituimmista kirjoista. Lukukokemuksena kirja oli hauska ja sellainen, että suosittelisin lukemaan.

5.12.2015. 
Halusin mielenkiinnosta selvittää mitä mieltä muut ovat teoksesta ja millaisissa erilaisissa muodoissa tarinaa on käytetty.
Vaarallinen juhannus- kirjan alkuteos kirjoitettiin ruotsiksi vuonna 1954. Sen nimi oli Farlig midsommar. Kirja käännettiin suomen kielelle vuonna 1957.  Teosta on käännetty myös monille
muillekin kielille, esimekriksi englanniksi ja ranskaksi. Teos edustaa romanttista tyylisuuntaa.





Teoksesta on tehty lukuisia versioita animaation muodossa.

Lisäksi on tehty Vaarallinen juhannus- aiheisia postmerkkejä. Niiden kaikkien suunnittelija on Pirkko Vahtero. Postimerkkejä on julkaistu vuosina 1992, 1994 ja 2000.





Tässä on linkki kohtaukseen, joka muutti monia asioita tarinassa:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/05/19/vaarallinen-juhannus

Yleisesti arvosteluissa kehutaan teosta. Monet kirjoittavat, että kirja ylitti odotukset. 
erilaisia arvosteluja on paljon ja tässäs muutamia linkkejä mistä pääset niitä halutesasi katsomaan:

 http://www.risingshadow.fi/library/book/942-vaarallinen-juhannus

http://koti.mbnet.fi/kxkukko/classic/kkclas13.htm

- Annika

Luovaa kirjoittamista 

Muumipeikon päiväkirja

23.6. juhannusaatto

Eilen oli se kauhea päivä, jolloin eksyimme Niiskuneidin kanssa muusta perheestä. Menimme edellisenä iltana nukkumaan puun oksalle ja sidoimme teatterin köydestä puuhun kiinni. Aamulla teatteri oli kuitenkin poissa perhe mukanaan. Olimme aivan kauhuissamme, emmekä tienneet mitä olisi pitänyt tehdä. Siitä lähtien olemme Niiskuneidin kanssa kävelleet ympäriinsä ilman kunnollista päämäärää. Aamulla pääsimme vihdoin kuivalle maalle ja se tuntui juhlalta. Meillä oli kauhea nälkä ja yritimme löytää jostain asutusta mistä mahdollisesti saisimme purtavaa.


Jälleen pitkän kulkemisen jälkeen istahdimme eräälle kukkulalle lepäämään. Silloin edessämme oleva näky näytti epätodelliselta. Mäen alhaalla oli pieni suloinen ruohokattoinen mökki. Siellä sisällä oli valo, joten uskalsimme kävellä lähemmäksi mökin ovea.

Lähempänä mökkiä kuulimme sisältä niiskutusta. Kurkistimme ikkunasta. Sisällä pöydän ääressä istui joku ja hän itki. Avasimme varovasti mökin oven. Silloin hahmon pää kääntyi ja hän katsoi meihin ensin iloisesti ja toiveikkaana, mutta sen jälkeen alkoi itkeä vielä enemmän.




Vilijaana- nimikseksi paljastunut henkilö kertoi tarinansa meille ja sen jälkeen tarjosi herkkujaan. Sitten olimme niin kylläisiä, että tuskin jaksoimme liikkua.

Illalla lähdimme kävelylle. Löysimme maasta tulvaveden tuomia kylttejä, joista yhdessä luki "Nauraminen kielletty". Kaikissa muissakin kiellettiin jotain.

 Vilijaana ehdotti, että sytyttäisimme niistä kokon ja niin teimme. Meillä oli todella hauskaa. Tanssimme kokon ympärillä ja välillä katselimme sitä lumoutuneena. Niiskuneiti ja Vilijaana tekivät tietenkin myös juhannutaikoja.


Yhtäkkiä, jokin möreä ääni huusi takaamme "Mitä te oikein teette?!" Poliisimestari syytti meitä, että olimme repineet kyltit puistosta ja sen jälkeen polttaneet ne. Yritimme selittää, mutta se ei onnistunut. Poliisi vei meidät putkaan.






24.6 Juhannusaaton jälkeinen päivä

Havahduin kun poliisi alkoi ihmetellä ääneen kädessään olevaa paperia. Se osoittautui teatterimainokseksi, näytelmä esitettäisiin tänä iltana ja pääsylippuna mikä tahansa syötäväksi kelpaava. Poliisimestari innostui. Sen jälkeen hän muisti, että ei voisi jättää vankeja yksin.
Hän kutsui serkkunsa vahtimaan meitä, jotta voisi itse mennö teatteriin.




Jonkin ajan kuluttua kaltereiden taakse ilmestyi hiljainen hemulin näköinen tyttö. Hän istuutui ja alkoi virkata.
 Selitimme hänelle mitä oli tapahtunut ja silloin poliisimestarin serkku oli kauhuissaan. "Sehän on aivan väärin", hän sanoi.









 Hän vapautti meidät ja lähdimme yhdessä , kaikki neljä katsomaan teatteria.



Esitys oli mahtava, vaikka se ei ilmeisesti mennytkään aivan käsikirjoituksen mukaan. Yleisö osoitti suosiota. Poliisimestari huomasi kuitenkin meidät ja oli jo antamassa uutta rangaistusta, mutta silloin oikeat syylliset tunnustivat tekonsa.
 En tiedä mitä heile tapahtui, mutta hemulin serkku kirjoitti rangaistukseksi kirjoittaa viisituhatta kertaa "on kielletty".

Myöhemmin veden laskettua palasimme kotiin ja olin jälleen onneni kukkuloilla.



- Annika








.






Saaren sanomat

Juhlat Itsevaltiaan saarella

Hosuli, Nipsun isä.

Itsevaltiaan saarella oli eilen hänen 100-vuotissyntymäpäivä juhlansa. Juhlissa oli kaikki saarelaiset, sekä kauempaa tulleita. Haastattelimme yhtä porukkaa joka oli tullut kauempaa omalla laivallaan Merenhuiskeella. Porukkaan kuuluu Muumipappa, Fredrikson, Hosuli ja Juksu.

Miten matkanne sujui?

Aika myrskyisästi ja pelastimme erään Hemuli-tädin möröltä. Laivaamme tuli lauma tahmatassuja, jotka veivät tädin. Näimme myös, kun hattivatit istuivat veneessä ja ne seilasivat eteenpäin, kertoo Muumipappa.

Sää oli myrskyinen.

Tahmatassut vievät Hemuli-tädin.

Millainen tunnelma saarella oli saapuessanne?

Hauska, jännittävä ja hieman pelottava. Emme nähneet ketään kun saavuimme ja sinne oli tehty labyrintti vieraille. Se oli jännittävä, sanoo Juksu.

Millaista siellä oli?

Mukavaa ja ystävällisiä ihmisiä. Tapasimme heti ensimmäisenä saapuessamme Mymmelin tyttären joka ensin väitti olevansa kipeä, muttei ollutkaan. Hän lähti mukaamme ja etsi äitinsä Mymmelin sekä sisarensa, miettii Fredrikson.

Kuvassa ystävykset tapaavat Mymmelin tyttären.

Mitä teitte juhlissa?

Tapasimme Itsevaltiaan ja saimme jutella hänelle kasvokkain. Juhlimme ja tutustuimme muiden juhlijoiden kanssa, Hosuli ihaili.

Juhlien jälkeen Itsevaltias pyysi Fredriksonia hovikeksijäkseen. Hän suostui ja alkoi rakentamaan alusta joka sukeltaa, lentää ja kulkee maalla. Samaan aikaan Muumipappa ystävineen sekä Mymmelin tytär perustivat siirtokunnan. Aluksen valmistuttua alkoi esitys sen ominaisuuksista, jota seurasi Itsevaltiaan lisäksi myös monet saarelaiset. Alusta lähti kokeilemaan Fredriksonin lisäksi muutkin joita haastateltiin alussa. Sukellus meinasi päättyä traagisesti pedon hyökätessä, mutta drontti Edvard pelasti heidät vahingossa astumalla pedon päälle. 

       Muumipappa alkoi rakentaa taloa itselleen ja väitti nähneensä aaveen. Aikooko hän jäädä saarelle ja oliko hän tosissaan kummituksesta? Lisää tietoa seuraavassa Saaren sanomat lehdessä.

Muumipapan tapaama aave.

    -Sara

TOVE JANSSONIN ELÄMÄ

Tove Jansson on vieläkin yksi tunnetuimpia ja luetuimpia kirjailijoita.
Hän kuoli 27. kesäkuuta 2001. Hän oli viettänyt viimeisen elinvuotensa sairaalassa, sairastuttuaan keuhko- ja rintasyöpään. Hänelle oli tullut vaikea aivoverenvuoto vuonna 2000, mutta hän eli vielä jonkin aikaa ja kuoli 86-vuotiaana. Tove haudattiin Hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan hänen vanhempiensa, veljensä ja tämän vaimon viereen. Hänen viimeinen julkinen esiintymisensä oli vuonna 1994 Tampereella kirjailijasymposiumissa. Juhla järjestettiin Janssonin 80-vuotis päivän kunniaksi.

Vuonna 2004 Tove oli sijoittunut yleisradion järjestämässä suuret suomalaiset äänestyksessä 19 sijalle. Hänen muumikirjojaan on käännetty yli 45 eri kielelle ja hän onkin suomen käännetyin kirjailija. Tampereella vuonna 1987 perustetussa muumilaakso- museossa on esillä alkuperäisiä satukuvituksia ja erikielisiä muumikirjoja. Muumeista on tehty lukuisia ooppera-, teatteri-, elokuva-, radio- ja televisiosovituksia.
 Tove Jansson piti aina itseään enemmän taidemaalarina kuin kirjailijana. Hän teki esimerkiksi koristekuvituksia Auroran lastensairaalaan, kouluihin ja lastentarhoihin. Lisäksi hän on tehnyt merkittäviä julkisia tilaustöitä.
 Aikaisemmin Tove kirjoitti lähinnä lapsille suunnattuja kirjoja. 1970- luvun lopulla hän alkoi kirjoittaa enemmän aikuisille tarkoitettua kirjallisuutta, joka käsitteli mm. oman aikansa maailmaa ja ihmissuhteita. Janssonin kirjoisssa on aina kirjoitettu vaikeista asioista huumorin varjossa. Tällaisia asioita on esimerkiksi yksinäisyys, riittämättömyys ja kuolema. Toven kirjat ovat aina antaneet kaikenikäisille lukijoilleen paljon. Kirjallisena esikuvanaan Tove piti Lewis Carrollia ja Franz Kafkaa.
  Ensimmäiset muukirjat ilmestyivät 1940- luvulla, jolloin Janssonin suosio kasvoi huomattavasti. Muumitarinoita ilmestyi Janssonin elämän aikana proosana, kuvakirjoina toistakymmentä ja sanomalehtien sarjakuvissa kaikkiaan yli 1500 sarjaa.

Tove Jansson piirsi paljon jo lapsena 

 Jansson oli ensin kuvataiteilija myöhemmin kirjailija ja kuvittaja.

 Jansson kuvitti omien muumikirjojensa lisäksi muita lastenkirjallisuuden klassikoita esim. J. R. R. Tolkienin Hobitti. Jansson piirsi muumikirjojaan vuosina 1947-1961, jonka jälkeen hänen veljensä Lars jatkoi niiden kuvittamista vuonna 1950.



Jansson syntyi taiteilijaperheeseen 9. elokuuta 1914 Helsingissä.

Kuvassa on Janssonin synnyinkoti 

Helsingissä. Hänet tunnetaan parhaiten muumi hahmojen luojana ja kirjoittajana, mutta lisäksi hän oli myös taidemaalari, pilapiirtäjä ja sarjakuvapiirtäjä.


Vuonna 1987 Tampereelle perustettiin Muumilaakso-muoseo. Siellä on alkuperäisiä satukuvituksia ja erikielisiä muumikirjoja. Muumeista on paljon myös ooppera-, teatteri-, elokuva-, televisio- ja radiosovituksia. Muumikirjoja on käännetty yli 45 kiellelle ja Tove onkin Suomen käännetyin kirjailija. 

Vuonna 2004 Tove sijoittui Yleisradion järjestämässä Suuret suomalaiset kilpailussa 19 sijalle. Hän piti itseään aina enemmän taidemaalarina kuin kirjailijana ja hän tekikin maalauksia esimerkiksi Auroran lastensairaalaan, kouluihin ja lastentarhoihin. Lisäksi Tove teki julkisia tilaustöitä.

1970- luvulla hän alkoi kirjoittaa kirjoja enemmän aikuisille.

Vuonna 2014 Tove Janssonin syntymästä oli kulunut 100 vuotta. Sen kunniaksi järjestettiin monia taidenäyttelyitä ja tehtiin erilaisia uusia muumi- aiheisia tuotteita, kuten muumimukeja.

- Sara ja Annika 

Blogin aloittamisen tunnelmia

Blogin kirjoittaminen on aluksi ainakin tuntunut kivalta. Saralla on ollut joskus aikaisemminkin blogi,  jonka kirjoittamisen hän lopetti. Sarasta on hauska taas kokeilla blogin kirjoittamista pitkästä aikaa. Sara tykkää lukea paljon muiden blogeja, erityisesti hevosblogeja ja muitakin eläinblogeja.

Annika taas ei ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut omaa blogia. Hänen mielestään on hauskaa kokeilla jotain uutta. Blogin kirjoittaminen oli aluksi hänestä hieman vaikeaa, mutta hän uskoo että se on lopulta mukavaa ja helpottuu kun kirjoittaa enemmän. Annika on seurannut muutaman kaverinsa blogia sekä satunnaisesti hiuksiin ja kampauksiin liittyviä blogeja. 

    Me valitsimme kirjailijan Tove Jansson, koska hän on todella tunnettu erityisesti Muumi- teoksistaan. Kirjailija on molemmille ennetään tuttu. 

Sara on lukenut pienempänä paljon muumikirjoja ja ne ovat edelleen hyviä. Hän lukee nykyään paljon vapaa-ajallaan ja melkein kokoajan on joku kirja luettavana.

Annika halusi lukea Tove Janssonin kirjoittaman kirjan, koska on ennenkin lukenut muumikirjoja ja nähnyt niistä tehtyjä elokuvia. Hän tykkää lukea lyhyehköjä romaaneja ja lukee jonkin verran vapaa-ajallaan.

Sara valitsi Muumi romaanin nimeltä "Muumipapan urotyöt". Annika puolestaan valitsi romaanin nimeltä "Vaarallinen juhannus". Molemmat lainasivat kirjan paikallisesta kirjastosta.

                     

                           SARAN KIRJA                                             ANNIKAN KIRJA